Loppulenkistä kävi kuitenkin yllättävä juttu; keskellä metsäpolkua lekotteli kyy! Olin itse edellä kävellyt jo sen ohi, vaikka se makasi polulla, ja samoin Frodo oli juossut sen vierestä. Taisi olla sen verran kankea vielä että vasta kun kolmantena tullut Oona haisteli sitä, niin se alkoi sihisemään. Säikähdimme ihan hirveästi että ehtikö se purra Oonaa, mutta ilmeisesti ei. Siitä ei kuitenkaan olla vieläkään ihan varmoja. Kauempaa hangelta bongasimme toisenkin kyyn, ne olivat ilmesesti auringon lämmön houkuttelemina luikerrelleet hangelle. Aika hyvää tuuria oli kun emme saaneet Frodon kanssa hampaista, kun ehkä enintään 20 cm päästä kävelimme. Toivottavasti Oonakin selvisi ilman puremaa!
Vielä kuvia lenkin alusta:
Lentävät koirat (:
2 kommenttia:
Hienoja kuvia ja onneksi kävi hyvä tuuri kyyn kanssa!
Laura - jep, ei olisi voinut olla parempi tuuri (: ja kiitos!
Lähetä kommentti